Suomen Talokatsastukselta saimme tiedotteen. Tätä on odotettu. Tähän saakka kuka tahansa on voinut esiintyä kuntotarkastajana. Nyt alalle olisi tulossa selkeytystä ja valvontaa.
Uusi SFS-standardi tulossa asuinrakennusten kuntotarkastuksiin – mitä se tarkoittaa?
Suomeen laaditaan parhaillaan uutta SFS-standardia asuinrakennusten kuntotarkastuksille. Tavoitteena on, että standardi valmistuu kesään 2026 mennessä.
Kyseessä on merkittävä uudistus alalle. Standardi tulee ohjaamaan kuntotarkastuksia tekeviä ja sitä noudattavia toimijoita yhtenäisiin, tarkennettuihin ja hyväksi todettuihin käytäntöihin – sekä tarkastusten suorittamisen että raportoinnin osalta. Tavoitteena on vähentää asuntokauppoihin liittyviä erimielisyyksiä ja parantaa kaikkien kaupan osapuolten oikeusturvaa.
Miksi standardi on tarpeen?
Suomessa myydään vuosittain lähes 15 000 asuinkiinteistöä, joista valtaosaan tehdään ennen kauppaa kuntotarkastus. Nykytilanteessa toimintaa ei valvo mikään viranomaistaho, ja tarkastuksia voi tehdä ilman alan koulutusta tai pätevyysvaatimuksia.
Kuntotarkastuksia on ohjannut vuodesta 2000 lähtien yhteinen toimintamalli (YTM), jonka viimeisin päivitys on vuodelta 2007 (KH 90-00394, Kuntotarkastus asuntokauppaa varten). Ohjeistus on kuitenkin suositusluonteinen, eikä se aseta sitovia vaatimuksia tarkastuksen laajuudelle tai raportoinnin sisällölle.
Seurauksena on ollut epäyhtenäisiä käytäntöjä ja vuosittain lukuisia asuntokauppariitoja, joissa keskeisenä syynä ovat puutteellisesti suoritetut tarkastukset – erityisesti riskirakenteiden osalta.
Mitä uusi standardi tuo mukanaan?
Uusi standardi määrittelee aiempaa täsmällisemmin:
- riskirakenteiden tutkimisen laajuuden
- rakenneavausten toteutustavan ja koon
- näytteenoton (mikrobi- ja haitta-aineet) periaatteet
- toiminnan tilanteissa, joissa sisäilman laadussa havaitaan poikkeavuutta
- lisätutkimussuositusten merkityksen ja niihin liittyvät riskit
Pelkkä rasiaporaus ei useimmiten riitä rakenteen kunnon luotettavaan arviointiin. Standardin tavoitteena on varmistaa, että tarkastukset tehdään teknisesti kestävällä tavalla – ei minimitasolla.
Lisäksi raportoinnin rakennetta yhtenäistetään. Yhteenvedon keskeiset havainnot esitetään yhdenmukaisella tavalla, jotta raporttien tulkinta helpottuu niin kuluttajille, kiinteistönvälittäjille kuin pankeillekin.
Ohje vai standardi – mikä ero?
Ohje antaa suosituksia ja suuntaviivoja. Standardi asettaa vaatimuksia.
Standardi on virallinen, yleisesti noudatettava asiakirja, joka määrittelee toiminnan vähimmäistason. Tämä on keskeinen ero nykyiseen tilanteeseen verrattuna.
Kohti luvanvaraista toimintaa?
Tavoitteena on, että tulevaisuudessa kuntotarkastustoiminta olisi luvanvaraista. Alan vähimmäisvaatimuksina tulisi olla:
- rakennusmestarin tai insinöörin koulutus
- riittävä käytännön työkokemus
- hyväksytysti suoritettu pätevöitymiskoulutus (esim. AKK-tasoinen)
- vuosittainen täydennyskoulutus
Toiminnan valvonta tulisi osoittaa taholle, jolla on siihen riittävät resurssit – esimerkiksi Keskuskauppakamarille. Tulevaisuudessa nimike voisi olla esimerkiksi Keskuskauppakamarin hyväksymä rakennusten kuntotarkastaja.
Yhteinen tavoite
Standardin tarkoituksena ei ole lisätä byrokratiaa, vaan:
- selkeyttää kuntotarkastustoimintaa
- parantaa raporttien laatua ja vertailtavuutta
- vähentää asuntokauppariitoja
- vahvistaa kuluttajan asemaa
Kyseessä on koko kiinteistökaupan toimialaa koskeva rakenteellinen uudistus, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia alan uskottavuuteen ja laatuun.
Lisätietoja standardityön etenemisestä julkaistaan valmistelun edetessä.